Kohta ollaan oltu kolme viikkoa täällä Hondurasissa. Muuten kaikki on sujunut rauhallisesti, paitsi meillä on täysi muurahaissota käynnissä! Yks päivä Jouni oli jättäny housunsa lattialle Snickerspatukka taskussa.... Voitte vaan arvata mikä huuto oli aamulla kun piti lähtee kentälle ja kaveri vetää housut jalkaan. Aika rankkoja päiviä on ollu muutamia kun ollaan erehdytty vielä aamulähdön jälkeen menemään mukaan tutkisteluihin. Sen tiedämme jatkossa että ennen iltamyöhää ei pääse pois :D Vapaapäivälle sattu todella aurinkoinen päivä ja siitä ohessa pari kuvaa.
Eipä olleet meikäpojat tottuneita siihen että meidän naapureina olisi hevoset, vuohet, kukot ja possut, viime yönä perinteistä lampaiden laskentaani hankaloitti talon vieressä päivystänyt lehmä. Kaikenkarvaiset otukset kaduilla on erilaisuudessaan hieno näky Suomen kaupunki tai maalaismaisemaan verrattaessa, pois laskien tietysti Turun posankan!
Paikallisten suosima oikoreitti jota käyttää kaikki vauvoista vaareihin tarkoittaa kuvissa näkyvän Niilin levyisen joen ylittämistä kiviä ja tukkeja pitkin kävellen uhmaten omaa henkikultaansa, mutta koska 5minuuttia on säästettävä kävelyssä, on valinta joka Pedrolla ja Jorgella itsestäänselvyys josta ei sovi edes neuvotella.
Paikallisiin pöytätapoihin kuuluu muuten muutenkin sokerisen ruoan lisäksi vielä kaikki muukin uskomaton sokerin kanssa lutraaminen, kun koto Suomessa on pöydässä suola niin täällä sen tilalla on sokeripurkki ja tämä on aiheuttanut jo parissa viikossa rankan sokeriaddiktion, jonka takia ei voi olla ostamatta limua jokaisesta pikku kioskista joka matkan varrella tulee vastaan.
Elämä täällä on todella hektistä ja sen tähden seuraava ostoksemme tulee olemaan paikallistenkin suosima HAMAKA joka auttaa pysymään kulttuurin asettamien pakotteiden mukana! Nopeimmat tietysti kävivät jo tarkistamassa mikä tämä mysteerinen duracellpupujen päiväuni onkaan, mutta kyse on siis erittäin suositusta aktiiviteetistä näillä leveysasteilla. Nos vemos amigos!
PS. Kirjoittaja pyrkii jäljittelemään parhaan kykynsä mukaan suurta opettajaa ja siitä johtuen saattaa käyttää ajoittain hyperbolaa ;)
Voi tätä onnenpäivää!! Oma sänky on iloinen asia. Varsinkin sen jälkeen kun on nukkunu pari viikkoa muurahaisten seassa lattialla, ohuella patjalla. Tää viikko on muutenkin täynnä kaikkee spessua. Huomenna tulee superintendentti, ja kierrosviikko voi alkaa!
Nyt pitäis alkaa myös kelit lämpenemään, täällä on nimittäin satanu aika rankasti viime aikoina. Lauantaina sato niin kovaa koksan aikaan että esitelmästä ei välillä kuulunu sanaakaan. Siellä on kuulemma pakkasta? Tsemppiä :)
Eilen oli ainutlaatuinen tapaus kentällä, kun joku huusi oven läpi että nyt ei ehdi tulla puhumaan! Skandaalin ainekset oli ilmassa, tätä sattuu kuulemma erittäin harvoin. Yksi veli selitti että joskus aikoja sitten joku löi oven kiinni nenän edestä ja meinasi itku päästä. :)
Vielä on todella rankkaa kentällä kun ei pysty keskustelemaan ihmisten kanssa paljoa. Onneks meille opetetaan kuitenkin espanjaa koko srk:n voimin :D ohessa muutama kotiopettaja...
Täällä ollaan vihdoin perillä meidän määränpäässä Trujillossa! Laukutkin löyty ja nyt meillä on kotoisa kaksio täällä Pedron luona :) jotain pikkujuttuja tosin puuttuu, niinkuin huonekalut ja suihku...
Srk:sta saatiin lämmin ensivaikutelma! Kukaan täällä ei luonnollisesti puhu muuta kuin espanjaa, joten meillä on aikamoinen duuni saada yksinkertaisetkin asiat selvitettyä.
Eilen alko matka hyvin kun jounin lompakko oli hukassa... Löyty kuitenkin ja niinkun kuvasta näkyy, ollaan lentokentällä ja pihalla kuin lumiukot.
