Back in business.

Aikasemmin kerroin että saimme tehtäväksi levittää monta laatikkoa Nuoret kysyvät - kirjoja paikalliseen kouluun ja ennen loman alkua kävimmekkin kyseisen homman suorittamassa.
Vastaanotto oli iloinen ja rehtori kehui kirjoja paljon! Annoimme kirjan kaikille halukkaille, mutta tavoitimme vasta murto-osan oppilaista. Täällä on tapana jakaa tunnit siten että aamulla, iltapäivällä ja illalla on eri oppilaat.
Kun olimme sitten viettäneet viikon Roatanilla, lähdimme Santa Anaan kylään Jormalle ja Leenalle. Viikko olikin aika hurja kun koitimme pysyä Jorman perässä kentällä ja katsoimme suu auki miten hommat hoidetaan!
Vierailimme muutaman päivän paikallisissa kouluissa ja lehtiä meni laatikkokaupalla.
Tilanteesta riippuen pidettiin pieni esittely tai käsiteltiin jotain aihetta luokan kanssa ja jaettiin lehdet halukkaille. Kun siirryimme ylempiin luokka-asteisiin, vastaanotto oli kuin rokkitähdillä konsanaan...johtu varmaan Matista.
Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan ja niin päättyi rohkaiseva lomakin!
Nyt ollaan oltu muutama päivä jo takaisin tutussa ja turvallisessa Trujillossa ja käynnistellään täällä kutsukampanjaa tuoreilla voimilla. Sunnuntaina vuokrattiin seurakunnan kanssa bussi ja käytiin koko päivä todella kaukaisia alueita.
Trujillossa on puhelimetkin alkaneet toimimaan lomamme aikana. Ilmeisesti palkkamurhavaara on hieman hellittänyt...
Ollaan luettu että siellä on kevät jo täydessä käynnissä ja varmaan kesän odotus on kova. :)
Täällä on alkanut kesä ihan todenteolla ja vaikka auringosta tykätäänkin niin voisi sanoa että välillä on jopa LIIAN kuuma.

¡Hasta luego!

Roatán

Ja niin se Matti saapui meitä viihdyttämään Hondurasin auringon alle ja komensi meidätkin pois sorvin ääreltä päivystämään hiekkarannalle Roatánin saarelle. Kyseessä on oikeastaan ainoa lomakohde Hondurasissa ja rannat ovatkin niin täynnä jenkkejä, että pienimpiä hirvittää.
Roatán ei ole budjettimatkaajan kohde sillä kukkaro kevenee hirvittävää vauhtia ja automaatilla saa rampata harvainen päivä, se onkin pakottanut meidät turvautumaan kovaan tinkimiseen ja mitään ei osteta ennen kuin paikallinen turistintyhjentäjä on lupautunut vähintään puolittamaan taksansa. Tämänkin jälkeen koijari saadaan hyvälle päälle kun vähän puhutaan espanjaa hänen kanssaan, täällä on huomannut että kuinka paljon parempaa palvelua saa puhumalla espanjaa englannin sijasta, eli taas yksi syy osata kieliä.
Täällä paikallisväestö jotka eivät siis ole latinoja puhuvat kaikki sujuvasti kolmea kieltä, eli englantia, saari englantia tai pidgin englishiä ja espanjaa ja todella hämmentävästi paikalliset puhuu kaikkia kolmea yhtäaikaan siten, että on aivan mahdotonta ymmärtää yhtään mitään mistä puhutaan. Saarilla täällä ja ehkä muuallakin carianmerellä puhutaan sellaista englantia äidinkielenään, että edes englantia äidinkielenään puhuva ei ymmärrä oikeastaan yhtään mitään, mutta kieli kuulostaa todella hyvällä.
Eräs päivä tutkiessamme saarta moottoripyörillä niin löysimme pienen mielenkiintoisen ja kauniin kylän jossa talot oli usein rannassa pölkkyjen eli meren päällä. Siellä kuin sattumalta törmättiin erkkaripariskuntaan, joista on tuossa pari kuvaa.
Sanotaan vielä, että Matti se on täällä koittanut parhaansa mukaan saada kaikille vuorollaan keuhkokuumeen ilmastointilaitteen huudattamisen välityksellä :)
Kohta pistetään sorvi huutamaan jälleen ja lähdetään näyttämään todellista maailmaa Matille tuonne mantereen puolelle.
Vielä anteeksi teille tästä tauosta kirjoituksissa sillä ymmärrämme, että malttamattomimmat teistä jo varmaan sormet syyhyten on päivittäin tai ehkä jopa tunneittain käyneet tarkistamassa, että olisiko uttaa materiaalia jo julkaistu, mutta tässä teille nyt taas kesäterveiset, että saatte mielenrauhan ;)

Predicación local

Mietin jonkun aikaa että mitä ihmettä oikein kirjottaisin. Viimeisen kuukauden olemme olleet aika paljon kentällä ja arkemme on keskittynyt palveluksen eri muotoihin. Kirjoitanpa siis hiukan paikallisesta kentästä, suomalaisen näkökulmasta.
Oikeastaan ensimmäisinä viikkoina ongelmina oli luonnollisesti puutteellinen kielitaito ja paikallistuntemus. Useimmiten kun olimme jossain alueella, meillä ei ollut harmainta aavistusta missäpäin mahdamme olla.
Alueet täällä on hyvin suurpiirteisiä ja emme ole vieläkään varmoja onko täällä mitään täsmällisiä osoitteita edes olemassa. Alue voi olla esim. jonkun kioskin kohdalta seuraavaan jalkapallokenttään. Mielipiteitä siitä mitä tuo alue käsittää on yleensä yhtä useita kuin on ystäviäkin. Pikkuhiljaa olemme kuitenkin päässeet kartalle ja opimme myös pitämään puoliamme uusintakäyntien sopimisesta. Alussa saattoi käydä niin että lupaava paikka siirtyi huomaamatta kenttäkaverimme UK paikaksi.
Olemme myös oppineet että kokoontumisten alkamiajankohdat ovat aina suuntaa-antavia.
Tänäänkin jostain syystä aloitus myöhästyi tunnilla.
Kaikkeen olemme kuitenkin tottuneet, myös kävelemään päivittäin kilometritolkulla.
Muutama päivä sitten tuli vähän ikävä autoa kun haahuilimme etsimässä erästä alkanutta tutkistelua kuumimpaan aikaan keskipäivällä.
Kun vihdoin löysimme perille, näytimme siltä kuin olisimme käyneet matkalla pulahtamassa läheisessä Rio Negrossa.
Viimeiset viikot ovat olleet hyvin antoisia ja tutkisteluja alkaa melkein joka päivä ja uusintakäyntejä voi pongailla ihan kadultakin. Huvittavaa myös on se että yleensä istutaan tutkimaan Raamattua koko perheen voimin ja kaikki haluavat sanoa omat mielipiteensä, pikkulapsia myöten.
Ihmisten arvostus ja kiinnostus ovat tehneet meihin syvän vaikutuksen.
Saimme erikoistehtävän levittää arviolta 300kpl Nuoret kysyvät - kirjaa läheiseen kouluun, joka on suunnattu opettajiksi tähtääville nuorille. Hyökkäämme kouluun ensi viikon alussa ja perjantaina lähdemme pienelle lomalle, kun Hondurasiin saapuu Peltosen Matti.
¡Bienvenido!

Ps. Toinen kuva on torstain kokouksesta joka vietettiin osittain aika synkissä tunnelmissa.