in to the unknown!

Niinkuin on sanottua "Hondurasissa lyijy kelluu ja korkki uppoaa" eli suomeksi mikään ei toimi niinkuin pitäisi ja nytkin kun olimme jo viikolla lykännyt lähtöämme Guanajalle koska kapteeni ei saa houkuteltua tarpeeksi väkeä lähtemään Trujilloon niin hän ei tee matkaa ollenkaan ja jättää meidät säälittä ilman mahdollisuuksia päästä tuolle Caribianmeren saarelle. Saimme siis jälleen tiedon juuri kun olimme repimässä sandaaleja jalkaan, että kapteenia ei huvita seilailla tänäänkään.
Siispä päätimme tehdä välittömän muutoksen ja lähteä extempore huomenna aamusta Belizeen sillä tarvitsemme epätoivoisesti passiimme lisää leimoja jotka oikeuttavat meitä paasaamaan täällä vielä loputkin viitisen viikkoa jotka on jäljellä. Varmaankaan koska emme harrasta lahjontaa joudumme menemään Belizeen asti kinumaan leimojamme, mutta yritetään vielä kysyä mitä mieltä tullivirkailija on Guatemalan rajalla, sillä tähän asti olemme saaneet melkein joka paikassa eri vastauksen.
Eli huomenna lehtipaketit reppuun ja bussilla suuntana Puerto Barrios, Guatemala jonka jälkeen ehkä Punta Gorda, Belize, matkan kesto 6-10 päivää sillä ulkomaillakin on oltava 3päivää jotta saa taas luvan astua "kotimaahan" ja bussi matkaan Guatemalaan menee ainakin päivä suuntaan.
Matka kohti tuntematonta siis alkakoon.

la Conmemoración

Niinhän siinä aina käy kun odotukset on kovat niin pettymys on myös kova.
No eivaan! Odotettiin siis suoranaista rynnäkköä muistonviettoon, mutta väkeä tulikin "vain" noin 200 ihmistä yhteensä, kahteen tilaisuuteen.
Koko päivä oli kyllä mieleenpainuva ja jännittävä. Muistonviettoa oltiin eri tavoin kuitenkin valmisteltu jo aika pitkään. Maanantaina vielä vietettiin aamupäivä talkoissa kun roudattiin tuoleja yms. salille. Siitä johtuen että pidettiin kaksi tilaisuutta, vertauskuvien tarjoajia piti olla yhteensä 12kpl. Jotta kaikki sujuisi jouhevasti, pidettiin veljille yhteensä kolme kokousta jossa mietittiin juurtajaksaen miten homma toimii.(minä ja Jouni ehdimme vain kahteen)
Kun sitten H-hetki lähestyi ja ensimmäinen puhe oli jo alkanut, oli hämmennystä ilmassa.
Kävi ilmi, että ainoastaan minä ja Jouni oltiin ymmärretty mitä tulisi tapahtumaan.
Kaikki kyselivät toisiltaan kuka on mukana missäkin, kuka pitää rukouksen, pitääkö tarjota pelkkää leipää vai molempia? Selvyyttä ei sitten ehtinyt tulla, ja katsoimme suu auki kun saliin astelee vain neljä tarjoilijaa. Homma meni sitten niin, että yksi veli juoksi tukka putkella penkkirivien välissä, koittaen pysyä rytmissä mukana.
Toiseen tilaisuuteen pidimme sitten pienen palaverin ja kaikki sujui suunnitelmien mukaan.
Kun toinen tilaisuus loppui, totesimme helpottuneina selvinneemme kaikesta sähläyksestä huolimatta. Erityisen huojentunut oli Pedro joka piti kummatkin puheet!(kuvassa ehkä näkyy tunnelmat)
Nyt ollaankin sitten kampanjan jälkeen epätoivoisesti koitettu löytää jotain sanottavaa kentällä. Lähdemme ottamaan vähän tuulta purjeisiin ensi viikolla, kun suuntaamme edessä olevaan saareen nimeltä Guanaja! Emme voineet vastustaa kiusausta lähteä sinne, kun laivat lähtevät parinsadan metrin päästä majapaikastamme. Saimme vielä vähän kontakteja ja kuulemma voimme majoittua eräälle erkkaripariskunnalle!

Ottakaa keväästä kaikki irti!
PS. Kirjoittajan tämä ohjelma heittää välillä miten sattuu, voitte kuitenkin kirjoitusasusta päätellä kenen tekstiä mikäkin on :)

Kalooria riittää!

"Tengo calor" on päivän sana ja vaikka 70% kansasta on ylipainoisia tarkoitan tässä että lämpöä piisaa ja soijaa puskee! Eli niinkuin totesin aluksi että "minulla on kuuma" ja vaikka ilta on jo pitkällä ,niin edelleen hikikarpalot vierivät iholla vähät välittämättä ilmastointilaitteen pauhaamisesta. Lämpöä on tasaisesti suunnilleen 30 astetta päivittäin ja lisää on tulossa,kuulimpa jopa erikoistienraivaaja konkari Jorma Kaajasalolta että täällä olisi jopa jotenkin ennätyksellisen paljon aurinkoisia päiviä vuodessa, nytkin aurinko on antanut täyslastillisen ilman pilven hattaraa varmasti kaksi viikkoa yhteen soittoon.
Jormalla onkin bisnesvaistot herännyt ja hän on jo pitkään pohtinut, että voisi alkaa maahantuomaan lämmintä ilmaa pulloissa Hondurasista Suomeen.
Mutta niinkuin paikallinen ilmaisisi asian, "tengo calor" minulla on lämpöä ja on aurinkoa jne., mutta vettä ei tule hanasta moneen päivään ja sähkö menee poikki tunneiksi päivittäin, asioilla on siis kääntöpuolensa.
Mutta vaikka kauluspaita olisi hiestä aivan litimärkä ja housut olisivat vaihtaneet väriä vaalean beigestä tumman ruskeaan pelkän hikoilun takia (kuten allekirjoittaneelle käy ajoittain). Ja vaikka vedellä ei pääse aina läträämään ja tehosekoittimia ja hiustenkuivaimia ei pääse taaskaan pärisyttämään, niin kenttätyössä tuntuu tulevan harvanen päivä vastaan erittäin kiinnostuneita ihmisiä jotka suorastaan pyytävät, että heidän kanssa tutkittaisiin.
Esimerkkinä: kävelimme kadulla kun edessämme kävelevä mies hidastaa aivan yhtäkkiä ja alkaa jutella kanssamme niitä näitä, pian käy ilmi, että hän arvostaa meikäläisiä yli kaiken ja on tutkinut joskus kotimaassaan Nigaraguassa, niinpä mies näyttää meille missä asuu ja sovimme tutkistelun aloittamisesta.
Toinen mukava kokemus oli kun tutkimme museon oppaan kanssa museon sisäpihalla, niin museon vartija pyysi saada jäädä kuuntelemaan ja lopuksi hän toimikin sillä kertaa raamatun lukijana, tutkistelun jälkeen mies lähestyi meitä todella nöyränä ja kysyi että voisimmeko vastata hänen kysymykseensä, että "kun on niin monia eri uskontoja mistä voi tietää mikä on oikea" sovimme tutkistelusta myöhemmin hänen kanssaan ja tutkimmekin juuri hänen kanssaan mahtavissa maisemissa mangopuun varjossa.

Muistonviettokampanja on myös kovassa vauhdissa vaikka alue on niin iso, että jo pariin otteeseen olemme vuokranneet koulubussin jolla ollaan rynnistetty syrjäisille alueille isolla porukalla. Vaikuttaa kuitenkin, että kaikki saadaan kutsuttu muistonviettoon. Seurakunnassamme täällä Trujillossa on noin 55 julistajaa, mutta järjestelyt on tehty kuitenkin kahteen perättäiseen muistonviettoon ja paikalle odotetaankin yhteensä n.400 ihmistä! Mielenkiinnolla jäädään odottamaan kuinka paljon paikalle saapuu kansaa!

Pientä koti-ikävää alkaa olemaan ainakin tuomisen pojalla, mutta loppuaika tulee varmasti menemään kuin siivillä! Myös Niklaksen vatsalla oli koti-ikävä kun Niklas syöpöteltyään ehkä vähän turhan päivettyneillä kenttäeväillään saalisti itselleen raivokkaan vatsataudin jonka seurauksena hän määräsi itselleen vuodelepoa kolmisen päivää.

Näillä terveisin tällä kertaa.
Olisi paljon muutakin mitä olemme tehneet, mutta jos se kaikki kirjoitettaisiin täysin yksityiskohtaisesti niin luulen että kirjoitetut kirjakääröt eivät mahtuisi koko maailmaan!
....ps. Kirjakääröt olisi huono idea kun koko maassa ei ole edes postilaitosta.