Cheque pues...

Viitisen kuukautta hikistä opiskelua ja kenttäilyä ovat tulleet täyteen ja olikin mukava kuulla lentokoneen laskeutuessa Helsinkiin, että vastassa on +7 astetta ja tihkusadetta, lämpötila tippui kertaheitolla ainakin 25 astetta, mutta kuitenkin olo on erittäin iloinen sillä hieno reissu josta pystyy ammentamaan kokemusta paljon on nyt takana ja kohta voi jo alkaa miettimään uutta reissua. Viimeiset päivät olivat yhtä odottelua ja tuntuivatkin varmasti kaikkein pisimmiltä päiviltä koko reissun aikana. Takasintulomatkalla meillä olikin New Yorkin lentokentällä 16 tunnin vaihto edessä joten päätimme käydä kurkistamassa Brooklynin toimistoa ja pääsimme jopa vilkaisemaan Manhattania, sillä aikamme ei riittänyt sillan ylitykseen koska jäimme niin rankasti suistamme kiinni aikaisemmin taapamiemme paikallisten tientaivaajien kanssa.

Reissu on siis tullut päätökseen, mutta kannustamme kaikkia joilla on mahdollisuus harkitsemaan silmiä avartavaa matkailua alueille joissa on suurempi tarve kuin Suomessa, siitä saa varmasti paljon siunaksia ja ehkä jopa oppii kaupan päällisiksi uuden kielen

Las ultimas semanas

Viimeinen kuukausi on pyörähtänyt käyntiin ja vähän oudoissa tunnelmissa ollaan kun pitäis lähtee kohta takaisin Suomeen. Mielessä pyörii monia kysymyksiä. Kuinka siellä pitää käyttäytyä? Miten ihmisille pitää puhua kentällä? Voiko vieraita ihmisiä halata tervehdykseksi niinkuin täällä? Voiko kaupungilla kävellessä hymyillä ja tervehtiä jokaista ohikulkijaa? Saa nähdä miten meille käy.
Olimme siis noin puolitoista viikkoa reissunpäällä ja palasimme viime vklp.
Matkaan lähtö oli todella ex-tempore. Emme tienneet käytännössä ollenkaan mitä tulisi tapahtumaan ja otimme vain bussiliput Guatemalaan päin. Matkalla soittelimme muutaman puhelun ja saimme kuin ihmeen kaupalla kontaktin Omoa nimiseen paikkaan joka on lähellä Guatemalan rajaa. Saimme siis yöpaikan eräältä meikäläisperheeltä joka otti meidät lämpimästi vastaan. Seuraavana päivänä suunnittelimme lähtöä Guatemalaan josta lähtisi veneitä Belizeen. Omoassa tämä ystäväperhe tunsi muutamia todistajia Puerto Barriosista ja niin meillä oli taas yöpaikka hommattuna, tällä kertaa Guatemalan puolella!
Puerto Barriosista suuntasimme sitten Belizeen veneellä. Belize olikin sitten täysin erilainen paikka kuin muut lattarimaat. Tunnelma oli kuin aavekaupungissa kun saavuimme Punta Gordaan, ihmisiä ei näkynyt missään. Belizessä taitaa ollakkin noin 300tuhatta asukasta joka selittää tämän. Seikkailimme Belizessä sitten pari päivää yöpyen halvoissa hotelleissa ja sitten suuntasimme takaisin Guatemalaan.
Jostain syystä paluumatkalla mieleemme juolahti idea käydä paikassa nimeltä Livingston jonka ohi vene ajoi ja kysyimme kuskilta, voisimmeko jäädä sinne.
Paikka olikin yllättävän kaunis ja näimme jopa turisteja alueella jonkun verran!
Sunnuntaina kuuntelimme erikoisesitelmän Livingstonessa ja sattumalta salilla oli vierailemassa salinrakennusporukka Puerto Barriosista. He kutsuivat meidät kokouksen jälkeen syömään kala-aterian jonka he olivat edellisenä päivänä kalastaneet. Pääsimme myös heidän veneellään samana päivänä jatkamaan matkaa Puerto Barriosiin, joka olikin hyvä koska sieltä ei kuulemma olisi päässyt enää samana päivänä jatkamaan matkaa mitenkään!
Saimme taas ystäviltä yöpaikan Barriosissa ja seuraavana päivänä vierailimme kyseisellä salityömaalla. Sen jälkeen jatkoimmekin taas samaa reittiä takaisin, pysähtyen yöksi kuitenkin vielä Hondurasin puolella Omoassa, Telassa ja Santa Anassa.
Kun viime vklp saavuimme takaisin Trujilloon meillä olikin heti konventti sunnuntaina.
Vaikka olimme jo Suomessa ohjelmat kuulleet, oli hienoa kuulla nyt koko konventti espanjaksi. Tajusimme myös oppineemme täällä jotain kun ohjelmaa pystyi seuramaan melkein kuin suomea :)

Koti-ikävän piirteitä alkaa olla jo tunnistettavissa.
Nyt on jäljellä vielä viimeiset viikot täällä ja kohta nähdään!