1. kirje Suomalaisille

Eipä olleet meikäpojat tottuneita siihen että meidän naapureina olisi hevoset, vuohet, kukot ja possut, viime yönä perinteistä lampaiden laskentaani hankaloitti talon vieressä päivystänyt lehmä. Kaikenkarvaiset otukset kaduilla on erilaisuudessaan hieno näky Suomen kaupunki tai maalaismaisemaan  verrattaessa, pois laskien tietysti Turun posankan!
Paikallisten suosima oikoreitti jota käyttää kaikki vauvoista vaareihin tarkoittaa kuvissa näkyvän Niilin levyisen joen ylittämistä kiviä ja tukkeja pitkin kävellen uhmaten omaa henkikultaansa, mutta koska 5minuuttia on säästettävä kävelyssä, on valinta joka Pedrolla ja Jorgella itsestäänselvyys josta ei sovi edes neuvotella.
Paikallisiin pöytätapoihin kuuluu muuten muutenkin sokerisen ruoan lisäksi vielä kaikki muukin uskomaton sokerin kanssa lutraaminen, kun koto Suomessa on pöydässä suola niin täällä sen tilalla on sokeripurkki ja tämä on aiheuttanut jo parissa viikossa rankan sokeriaddiktion, jonka takia ei voi olla ostamatta limua jokaisesta pikku kioskista joka matkan varrella tulee vastaan.
Elämä täällä on todella hektistä ja sen tähden seuraava ostoksemme tulee olemaan paikallistenkin suosima HAMAKA joka auttaa pysymään kulttuurin asettamien pakotteiden mukana! Nopeimmat tietysti kävivät jo tarkistamassa mikä tämä mysteerinen duracellpupujen päiväuni onkaan, mutta kyse on siis erittäin suositusta aktiiviteetistä näillä leveysasteilla. Nos vemos amigos!
PS. Kirjoittaja pyrkii jäljittelemään parhaan kykynsä mukaan suurta opettajaa ja siitä johtuen saattaa käyttää ajoittain hyperbolaa ;)